Muusikon uralla usein katsotaan kovasti eteenpäin ja mietitään, millä tavalla CV täydentyisi uskottavalla tavalla uusien menestysten siivittämänä. Oma matkani muusikkona on vienyt minut moneen paikkaan, ja monenlaisia etappeja on saavutettu.

Tuhansien konserttien ja yli parinsadan levytyksen jälkeen pidän SpaceTaxi variation -levyäni muusikon urani merkittävimpänä saavutuksena. Jokainen kappale levyllä on kunnianosoitus minua eri aikoina ympäröineille ihanille ihmisille. Kuunnellessani levyä ajatukseni ovat aina niissä hetkissä ja ihmisissä, joista levyn tarinat kertovat, tai ihmisissä, joiden kanssa olen saanut levyn biisejä soittaa.

Minulle levyn tarkoitus ei ole osoittaa musiikillista osaamistani tai tuoda esiin loppuun asti hiottuja musiikillisia ideoita – tarkoituksena on ennemmin viedä ajatukset niihin onnellisiin päiviin, kun äiti ja isä olivat onnellisuuden ja turvallisuuden satama, niihin päiviin kun kesälomat mummolassa Riihimäellä olivat täydellisiä. Niihin päiviin kun rakkaan ystäväni Edun kanssa kuuntelimme Iron Maidenia mökin vintillä, niihin päiviin kun saimme nuoruuden pisimmän kotiarestin Riku-serkun kanssa kusemisesta yleisen saunan kiukaalle, niihin päiviin kun rakkaan kaverini Samulin kanssa yritimme iskeä tyttöjä Oriveden musiikkileirillä, niihin päiviin kun jääkiekkokopin hien haju oli paras tuoksu maailmassa ja lopulta näihin päiviin kun on jotain mitä kaiholla muistella.

Valtava kiitos hyvälle ystävälleni Matti Heinoselle ja luotsaamalleen Refrain Recordsille mahdollisuudesta tallentaa kokonaisuudeksi tämä muistojeni aikakapseli. Sinä taisit, Matti, olla ensimmäinen, joka näki tarinat nuottien takana. KIITOS!

Tero ”Doc-T” Toivonen